Tänään on ostettu vihkoja, kalenteri ja kaikenmaailman penaalintäytettä. Olo on kuin ekaluokkalaisella - aivan pian aloitan opintoni sairaanhoitajaksi monen vuoden lasten kasvattamisen jälkeen.  Takana oleva aika on ollut raskasta, antoisaa ja jotain sellaista mitä en ikinä mihinkään vaihtaisi. Innolla kuitenkin olen jälkeläisiäni tarhaan kiikuttamassa. Tästä alkaa aivan uudenlainen aika, jossa Kurppakin on ihminen eikä "vain" äiti. Vihdoin saan tehdä jotain vain itselleni.

En minä ihan pilvilinnoissa elä. Tiedän kyllä, että tulevat vuodet tulevat olemaan rankkoja, mutta olen varautunut. Ei perheen, omakotitalon (lue asuntolainan) ja opiskelevan äidin yhteen sulattaminen varmaan käy ihan helposti, ei rahoituksen, eikä myöskään ajankäytön suhteen. Kuitenkin odotan elokuun loppua melkein enemmän, kuin lapsena joulua, tästä tulee hienoa!